Sonja Nikkanen, perinteentutkimuksen maisteriopiskelija
Millainen on karjalainen rotinaperinne? ”Laps tuop leivän tullessaan” on lainaus haastattelusta, joka kiteyttää rotinaperinteen sanoman. Varsinkin Itä-Suomessa on tapana, että kun perheeseen syntyy lapsi, niin sukulaiset ja ystävät tuovat vauvalle ja perheelle mukanaan syömistä. Näin voidaan ajatella, että lapsi tuo leivän mukanaan. Käsittelen kirjoituksessa rotinaperinnettä tekeillä olevan pro gradu -tutkielmani ja sitä varten tekemieni haastattelujen pohjalta.
Oma taustani
Minua kiinnostaa aineeton kulttuuriperintö ja varsinkin sen tallentaminen ja siirtyminen sukupolvelta seuraavalle. Juureni ovat vahvasti Karjalassa ja vasta viime vuosina ne ovat alkaneet kiinnostamaan minua. Tämä voi toki johtua siitä, että muutin Varsinais-Suomesta Joensuuhun ja vieläpä opiskelemaan perinteentutkimusta. Yliopisto-opintojeni myötä olen saanut vankan tietopohjan suomalais-karjalaisesta kansanuskosta. Teimme keväällä 2022 ryhmätyötä, jossa muut ryhmäläiseni valitsivat aiheeksi rotinaperinteen. Kyseinen perinne oli silloin vielä itselleni aivan tuntematon, sillä olen kotoisin Varsinais-Suomesta, ja rotinat mielletään karjalaiseksi perinteeksi. Myös ikäni ja elämäntilanteeni vaikuttavat, sillä minulla ei ole omia lapsia, enkä ole päässyt kokemaan rotinoita henkilökohtaisesti. Tosin äitini mainitsi, että minulle tuotiin aikoinaan rotinat. Tuojana oli nyt jo edesmennyt karjalaisrouva, joka ehdottomasti leipoi parhaat karjalanpiirakat. Tämän muiston kuuleminen lämmitti sydäntäni ja innostuin aiheesta. Tämän huomasi myös kurssin vetäjä Sinikka Vakimo, joka ehdotti, että tekisin kanditutkielmani aiheesta, ja sille tielle jäin.
Haastattelin kanditutkielmaani varten muutamaa naishenkilöä Varsinais-Suomessa. Kandin jälkeen tiesin, että haluan jatkaa aiheesta vielä pro gradu -tutkielmaan. Sain graduani varten lähes 50 haastateltavaa Karjalan Liiton kautta ja olen edelleen häkeltynyt siitä, kuinka moni ihminen oli halukas osallistumaan haastatteluun. Kiinnostukseni ja tiedonjanoni aineettomia perinteitä kohtaan on vain kasvanut. Koin itselleni parhaimmaksi menetelmäksi muistitietotutkimuksen, sillä päämääränäni ei ole tallentaa rotinoihin liittyvää faktatietoa, vaan kuulla ihmisten omia kokemuksia ja oppia heidän näkökulmastaan käsin enemmän perinteestä. Muistitietotutkimuksen tulkinnallinen puoli antaa minulle mahdollisuuden tarkastella ja selvittää ihmisten kokemuksia ja käsityksiä tutkittavasta perinteestä.
Rotinaperinnettä tutkittu vähän
Rotinoiden tutkiminen on perusteltua, sillä pelkästään rotinoita koskevaa tutkimusta ei juurikaan ole. Rotinoita ja synnyttämiseen liittyviä perinteitä on tutkittu venäläistä, karjalaista ja suomalaista kulttuuria käsittelevissä tutkimuksissa. Pidän tärkeänä tallentaa ihmisten kertomuksia rotinoista. Rotinat mielletään karjalaiseksi perinteeksi ja voidaan olettaa, että perinne siirtyi siirtokarjalaisten mukana ympäri Suomea. Perinne on saanut paikallisia piirteitä eri puolilla Suomea, mutta samalla vankat karjalaiset juuret ovat säilyttäneet sen varsin yhtenäisenä. Rotinaperinteestä ei ole kirjoitettu ohjekirjaa, josta selviäsi mikä on oikea tapa viedä rotinoita. Marttaliitto on kirjoittanut rotinoista kirjan, Martan rotinakori, joka on julkaistu vuonna 2005. Se, että mitään ”oikeaa tapaa” ei ole olemassa, on mahdollisesti edesauttanut sukujen ja kylien omien rotinaperinteiden muodostumisen.
Rotinat-sana tulee venäjänkielisestä sanasta rodiny, jolla viitataan lapsivuoteeseen ja synnytykseen. Rotinat mielletään karjalaiseksi perinteeksi, jossa viedään esimerkiksi ruokalahjoja, kuten rotinarinkeli, vastasyntyneen lapsen perheeseen. Rotinarinkeli on pullakranssi, jonka sisällä on voinut olla lusikkaleipiä tai karjalanpiirakoita. Rotinoiden tarkoituksena on viedä perheelle ja varsinkin äidille ruokaa, jotta tämä voisi levätä (Aineeton kulttuuriperintö). Rotinat saattavat olla katoavaa perinnettä ja siksi sen tallentaminen on tärkeää. Rotinaperinnettä ylläpidetään nykyisin esimerkiksi niin, että viedään vauvaa katsoessa mukana leivonnaisia ilman, että viejä miettii lahjan laajempaa tarkoitusperää tai historiallista taustaa.
Kuva 1. Rotinoilla käydään usein naispuolisten sukulaisten tai ystävien kesken. Kirsti-vauvan rotinat Taipalsaarella vuonna 1924. Kuva: Lappeenrannan museot.
Hilkka Helstin väitöskirjassa Kotisynnytysten aikaan (2000) keskiössä ovat naisten ja lasten perinne 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla. Lapsivuodeaikana äidit pysyttelivät kotona, mutta sukulaiset ja naispuoliset ystävät saattoivat käydä tervehtimässä äitiä ja lasta ja veivät mukanaan ruokatuomisia. Tämä koettiin tärkeäksi, sillä vastasynnyttänyttä äitiä pidettiin saastaisena, eikä hän täten saanut tehdä ruokaa (Helsti 2000, 82). Voisiko tässä olla perustaa rotinoiden historialle?
Yhteisöllisyyttä ja viemisiä
Haastatteluissa moni totesi, että lähiomaiset ovat ottaneet tehtäväkseen viedä rotinoita, mutta maaseudulla tähän tehtävään ovat osallistuneet myös naapurit ja kyläläiset. Rotinaperinteessä on suuressa osassa lahjojen lisäksi myös itse sosiaalinen tapahtuma. Rotinoissa tärkeänä pidetään siis myös toisten ihmisten tapaamista sekä äidin ja muun perheen auttamista. Rotinoilla on ajansaatossa ollut iso taloudellinenkin hyöty.
Yhteisöllisyys on ollut läsnä siirtokarjalaisten keskuudessa, kun on jouduttu lähtemään omalta kotiseudulta vieraalle paikalle, keskelle vieraita ihmisiä. Haastatteluissa moni painotti maaseudun yhteisöllisyyttä ja sitä, kuinka tärkeä voimavara se vieläkin on. Maaseudun yhteisö on paljon pienempi kuin kaupungissa, joten siellä melkein jokainen tuntee toisensa. Maaseudulla saatetaan yhdessä naapurien kanssa hoitaa yhteistä tietä ja järjestää koko kylälle yhteisiä tapahtumia. Kaikki tällaiset pienetkin asiat vahvistavat kylän yhteisöllisyyttä. Ulkopuoliselle tällainen yhteisöllisyys saattaa tuntua vieraalta ja jopa oudoltakin, helposti kaikki tuntuu liialliselta vahtimiselta.
Kuva 2. Perinteinen rotinarinkeli lusikkaleipineen. Kuva: Eija Nikkanen.
Rotinaviemiset vaihtelevat paljon ihmisten kesken. Toisille on tärkeää viedä perinteinen rotinarinkeli, jossa keskellä on lusikkaleipiä. Nykyaikaisiakin piirteitä on tullut, sillä nykyään voi välimatkojen vuoksi antaa vaikkapa lahjakortin Wolt-palveluun. Haastateltavien kanssa olemme puhuneet siitä, että nykyaikana voi kaupasta käydä ostamassa rotinaviemiset, eikä tämä lahja ole itseleivottua pullaa yhtään sen huonompi. On ollut hauskaa kuulla, kuinka moni on saanut parhaimmillaan jopa yli 20 täytekakkua rotinoiksi. Perinteiset rotinaviemiset, kuten karjalanpiirakat, pitävät siis vielä pintansa. Vauvalle tuodaan usein myös vaatteita tai leluja. Moni saattaa etukäteen soittaa ja kysyä perheeltä mitä he tarvitsevat ja näin varmistavat, että lahja on varmasti tarpeellinen, kuten vaikkapa makaronilaatikko. Pääsääntöisesti perheelle halutaan antaa aikaa tottua elämään vauvan kanssa ennen kuin mennään viemään rotinat.
Sisarusten huomioiminen on tärkeää. Moni haastateltava sanoikin, että aina rotinoille mentäessä ensimmäisenä huomioitiin muut lapset, ja esimerkiksi isosisko sai esitellä vieraille uuden pikkusiskonsa. Näin vältytään mustasukkaisuudelta.
Vierailukulttuurin muutos ja perinteen tulevaisuus
Varsinkin maaseudulla on korostunut vahva vierailukulttuuri, jossa naapurin luona vieraileminen on nähty normaalina asiana, mistä ei aina tarvitse etukäteen sopia. Tällainen vierailukulttuuri on kuitenkin myös maaseudulta katoamassa. Oikeastaan kaikkien haastateltavien kanssa olemme puhuneet siitä, kuinka kaikista tapaamisista pitää nykyään tarkasti sopia, eikä kylään muutenkaan mennä ilmoittamatta. Tämä omalla tavallaan vaikuttaa siihen, miksi ihmisillä saattaa olla suurempi kynnys lähteä viemään rotinoita. Ennen on ollut yleisempää, että kaikki naapurit ovat käyneet rotinoilla suurellakin joukolla, mutta nykyisin rotinoilla käydään yksitellen perheen kesken. Haastatteluiden perusteella tässäkin on vaihtelevuutta, sillä joskus rotinoita viedään ystäväpiirin tai suvun kesken.
Kuva 3. Rotinaperinne siirtyy sukupolvelta toiselle. Rotinat Loimaalla vuonna 1968. Kuva: Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma. Kuvaaja Pekka Kyytinen.
Rotinoissa haastateltavat näkevät tärkeänä perheen pyyteettömän auttamisen. Vieraat tuovat rotinoita ilman, että perheen pitää tätä pyytää. Moni haastateltava kokee tärkeäksi rotinoiden tuoman yhteisöllisyyden ja perheen auttamisen. Voisi hyvin kuvitella, että uudelle perheelle on tärkeää saada vertaistukea ja tavata muita ihmisiä. Ja mikä sen ihanampaa, että samalla saa yleensä myös jotakin syötävää, eikä itse tarvitse tehdä mitään! Rotinoissa tärkeintä ei ole seurata tiettyä kaavaa, eikä ole mitään väärää vietävää. Rotinoissa korostuu ihmisten pyyteetön halu auttaa toista.
Rotinat ovat saaneet rinnalleen kilpailijan baby showereista. Tämä Amerikasta Suomeenkin rantautunut perinne aiheutti ainakin omien haastateltavieni kesken monenlaisia mielipiteitä. Harva kuitenkaan täysin tyrmäsi tätäkään perinnettä, mutta toivoi, että siinäkin tärkeimpänä olisi yhdessäolo, eikä tavaran paljous. Monia huolestutti, ettei pidetä huolta suomalaisista perinteistä.
Millainen tulevaisuus rotinaperinteellä on? Tekemieni haastattelujen pohjalta rotinoiden elinvoimaisuus vaihtelee todella paljon sukupolvesta ja maakunnasta toiseen. Toisilla rotinaperinne on aina ollut osa suvun historiaa ja toiset ovat oppineet perinteestä vasta muutettuaan uudelle paikkakunnalle. Suurin osa haastateltavistani oli Itä-Suomesta ja siellä perinne tuntuukin olevan elinvoimaisempi kuin lännessä. Kovin koitimme haastateltavien kanssa miettiä, mikä olisi sellainen teko, jolla rotinoista saataisiin elinvoimaisempi perinne. Pitäisikö rotinaperinteestä rakentaa jonkinlainen sosiaalisen median ilmiö, jotta viesti saavuttaisi mahdollisimman monta ihmistä? Olen kuitenkin itse toiveikas rotinaperinteen suhteen.
Lähteet:
Helsti, Hilkka (2000) Kotisynnytysten aikaan. Helsinki: SKS
Aineeton kulttuuriperintö (ei pvm.) Rotinaperinne. [viitattu 8.8.2025]