Marko Piipponen, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto
Historiantutkimuksen kehittyessä monet vanhat tulkinnat voivat nykypäivänä näyttää vanhentuneilta. Esimerkiksi Heikki Ylikangas (1979, s. 31–32) on todennut, etteivät vankeinhoitoideologia ja -politiikka selviä sanomalehdistä käsin, vaan lainsäädäntöprosessin valmistelua ja toteuttamista valaisevista lähteistä. Toivo Palokoski (1979) ei vankeinhoitotoimen historiantutkimuksen lähteitä käsittelevässä alustuksessaan edes mainitse sanomalehtiä lähteinä, joilla voisi tutkia vankeinhoidon historiaa. Vankeinhoidon historia kuuluu oikeushistorian puolelle, joten vankeinhoidon historian on ajateltu selviävän viranomaisaineiston ja lainsäädännön valmisteluaineistosta. Kyseinen kapea-alainen oikeushistoriallinen tulkinta on vanhentunut esimerkiksi sanomalehtiaineiston massadigitalisaation myötä, jonka ansiosta vankeinhoidon historiaa ja itse oikeushistoriaa voidaan tutkia myös sanomalehtien avulla.
Oikeushistoria edustaa oikeuden muutosta, minkä vuoksi poliittisen päätöksenteon tausta on ymmärrettävä, jotta voidaan paremmin nähdä syitä oikeuden historiallisille muutoksille. Oikeudelliset muutokset tapahtuvat aina poliittisten prosessien kautta. Jos kyseessä on demokraattinen aikakausi, jossa poliittiset päätökset ovat julkisia, poliittiset päätökset tulevat myös julkiseen keskusteluun. Sama pätee myös poliittisiin päätöksiin, jotka eivät lopulta toteutuneet syystä tai toisesta. Juuri tästä julkisesta keskustelusta jää jälkiä, jotka voivat kertoa paljon enemmän poliittisen päätöksen taustoista kuin varsinaisen päätöksen valmisteluaineisto. Sanomalehdet tarjoavat laajan lähdeaineiston oikeushistorialle, kunhan vain julkinen keskustelu osataan asettaa oikeaan kontekstiin. Tämän vuoksi haluan tässä blogikirjoituksessa käsitellä konkreettisen tutkimusesimerkin kautta, miten sanomalehtiä on mahdollista tehokkaasti hyödyntää oikeushistorian tutkimisessa.
Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen tekeillä olevan vuosikirjan artikkelissani tutkin Pohjois-Karjalan lääninvankilan perustamishistoriaa. Tutkimuskirjallisuudessa on saatu suhteellisen selvä, mutta suppea tulkinta Pohjois-Karjalan lääninvankilan perustamisesta (Tossavainen 2000; Karhu 2015). Aion laajentaa kyseistä tulkintaa hyödyntämällä sanomalehtiaineistoa. Pohjois-Karjalan lääninvankilan perustamisen taustalla oli lääninvankilaohjelma, jonka tarkoituksena oli modernisoida ja laajentaa suomalaista tsaarinajalta peräisin ollutta vankilalaitosverkostoa (Pajuoja 1993). Tämä tarkoitti lääninvankilaverkoston laajentumista myös Pohjois-Karjalaan, koska lähin lääninvankila sieltä katsoen sijaitsi Kuopiossa. Suurin kysymys olikin, mihin kuntaan Pohjois-Karjalan lääninvankila sijoitettaisiin. Vaikka sijoitusasiassa vaikuttivat kriminaalipoliittiset näkökulmat, aluepoliittisella ulottuvuudella oli suuri merkitys. Paikalliset sanomalehdet antavat hyvän kurkistusikkunan menneisyyden aluepoliittiseen vaikuttamiseen, koska julkisuus on tärkeä tapa politikoida alueellisia asioita valtakunnalliselle tasolle. Tämä toteutui myös lääninvankilan sijoittamiskysymyksessä, koska oikeusministeriö lopulta päätti mihin kuntaan lääninvankila sijoitetaan.
Karjalaisen digitoituja sanomalehtiä hyödyntämällä olen saanut esille monenlaisia Pohjois-Karjalan lääninvankilan sijoittamiskysymykseen liittyviä asioita, jotka eivät olisi tulleet viranomaisaineistosta esille. Pohjois-Karjalan monet kunnat, kuten Pyhäselkä ja Juuka, halusivat lääninvankilan itselleen. Valtion laitoksen mukana paikkakunnalle muuttaisi lääninvankilan henkilökuntaa ja heidän perhettään, mikä kasvattaisi kuntien verotuloja(Karjalainen 30.1.1975, s. 10; Karjalainen 18.3.1977, s. 4). Tämän myötä Karjalaisen kolumneissa käytiin paljon keskustelua lääninvankilan sijoittamisesta Pyhäselkään ja Juukaan(Karjalainen 31.10.1977, s. 4; Karjalainen 25.5.1977, s. 10). Kriminaalipolitiikka kohtasi aluepoliittisen intressin, mikä näkyi myös lääninvankilan poliittisessa lobbaamisessa. Oikeusministeriö otti vastaan lukuisia Pohjois-Karjalan kuntien karvalakkilähetystöjä, joista uutisoitiin näyttävästi Karjalaisessa(Karjalainen 18.3.1977, s. 4; Karjalainen 3.12.1977, s. 7). Nämä edellä mainitut esimerkit osoittavat sanomalehtiaineiston konkreettisen hyödyn oikeushistorian tutkimuksessa.
Kuva: Karjalaisen maksullinen Kaiku-palvelu tarjoaa pääsyn lehden vanhoihin vuosikertoihin.
On muitakin julkaisuja, joita olisin voinut hyödyntää artikkelissani. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan toinen maakuntalehti Karjalan Maa ja paikallinen Kiihtelys-Pyhäselkä -lehti olisivat voineet tarjota tutkimukselleni vaihtoehtoista näkökulmaa Pohjois-Karjalan lääninvankilan sijoittamisessa. Syy miksi en hyödyntänyt kyseisiä julkaisuja, on tutkimusprosessiekonomia. Kyseisiä julkaisuja ei ole digitoitu tutkimukseni ajanjaksolta, joten minun olisi pitänyt käydä jokainen uutinen läpi manuaalisesti mikrofilmeiltä tai konkreettisesti sanomalehtiä lukemalla. Tähän olisi mennyt käsittämätön määrä aikaa, minkä vuoksi on tärkeää osata myöntää oman tutkimuksen rajat ja keskittyä vain siihen sanomalehtiaineistoon, mitä on digitoitu. Niin kauan, kun kaikkia sanomalehtiä ei ole digitoitu tutkijoiden käyttöön, digitoimattomia sanomalehtiä ei voi digitoidun lehden kaltaisella tehokkuudella hyödyntää oikeus- tai muussa historiantutkimuksessa. Väitteeni ei tietysti tarkoita, etteikö mikrofilmatuilla tai konkreettisilla sanomalehdillä voisi tehdä tutkimusta.
Emme elä täydellisessä tutkimusmaailmassa, jossa kaikki sanomalehtiaineistot ovat saatavilla digitaalisesti. Tämän vuoksi tutkijan on tiedostettava aineiston rajoitukset. Omasta mielestäni sanomalehtiaineistoa pystyy hyödyntämään tehokkaasti vain, jos se on digitalisoitu ja vapaasti saatavilla. Tämä itsessään luo tutkimuksellisia rajoitteita, mistä mainitsin aikaisemmin oman esimerkkini kautta.(Kurvinen 2023.) Tällä hetkellä kaikki vuoteen 1954 asti julkaistut sanomalehdet ovat digitoituina Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot -palvelussa. Tämä tarkoittaa, että jos haluaa tutkia vaikka 1970-luvun oikeushistoriaa sanomalehtien avulla, joutuu aineiston läpikäymään mikrofilmeiltä, mikä on huomattavan hidasta työtä. Tutkijat ovatkin nostaneet esille aineiston digitalisoimisen hitauden (Kaleva 2025). Myönnän suoraan, että en olisi voinut tehdä tätä oikeushistoriallista tutkimusta, jos Karjalainen ei olisi digitoinut koko sanomalehtiaineistoaan. Kyseinen aineisto ei kuitenkaan ole kaikille vapaasti saatavilla, vaan jouduin omasta kukkaroistani maksamaan Karjalaisen kuukausitilauksen, jotta pääsin hyödyntämään Karjalaisen Kaiku-arkistoa.
Oikeushistoria on Suomessa ollut lähinnä oikeustieteen alla, minkä vuoksi oikeustieteellinen lähestymistapa oikeushistoriaan on merkittävässä asemassa. Tämän vuoksi tarvitaan enemmän historioitsijoiden näkökulmaa oikeushistoriaan, jotta monitieteellisen lähestymistavan synergiaedut voidaan saavuttaa. Koska oikeushistoria hyödyntää historiantutkimuksen menetelmiä oikeuden tutkimuksessa, oikeushistorian pitäisi hyödyntää laajemmin muitakin historiantutkimuksen lähteitä, kuin viranomaisaineistoja. Sanomalehdet ovatkin oikeushistorialle potentiaalisia lähteitä, joiden hyödyntämistä tulevaisuudessa tulemme näkemään varmasti paljon enemmän. Tästä konkreettisena esimerkkinä sanomalehtiä hyödyntävä oikeushistoriallinen artikkelini Pohjois-Karjalan lääninvankilan perustamishistoriasta, joka julkaistaan Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen seuraavassa vuosikirjassa.
KIRJALLISUUS
Kansalliskirjasto. 2025. Sanomalehdet vuoden 1954 loppuun asti digitoitu – ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden julkaisusta 250 vuotta. https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/uutiset/sanomalehdet-vuoden-1954-loppuun-asti-digitoitu-ensimmaisen-suomenkielisen-sanomalehden
Karjalainen.
Karhu, Jani. 2015. ”Muurit korvasivat kaivoksen, Pyhäselän vankila.” Teoksessa Pyhäselkä 1925–2008, toimittanut Jani Karhu. Hammaslahden seudun kyläyhdistys.
Kaleva. 2025. Suomeen tarvitaan kansallinen arkistostrategia – digitaaliset kokoelmat eivät voi vielä pitkään aikaan korvata fyysistä materiaalia https://www.kaleva.fi/suomeen-tarvitaan-kansallinen-arkistostrategia-dig/11757735
Kurvinen, Heidi. Mediahistorian näkökulma tarpeen digitaalisten lehtiarkistojen käytössä. Historiallinen Aikakauskirja 121 (3): 298–308. https://doi.org/10.54331/haik.111870.
Pajuoja, Jussi. 1993. Vankilarakentaminen: Katsaus rangaistusten historiaan. Painatuskeskus.
Palokoski, Toivo. 1979. ”Vankeinhoidon tutkimuksen lähteet.” Teoksessa Vankeinhoidon historiantutkimuksen metodiseminaari, toimittanut Oikeusministeriö. Oikeusministeriö.
Tossavainen, Eero. 2000. Pohjois-Karjalan lääninvankilan perustamisvaiheet 1975–1989. Pyhäselän kunta.
Ylikangas, Heikki. 1979. ”Metodiongelmia vankeinhoidon historiantutkimuksessa.” Teoksessa Vankeinhoidon historiantutkimuksen metodiseminaari, toimittanut Oikeusministeriö. Oikeusministeriö.