Jenna Pitkänen
Muistomerkit on tehty muistuttamaan meitä historian henkilöistä, paikoista ja tapahtumista. Samalla ne ovat osa muistamisen kulttuuria. Niihin liittyy symboliikkaa, katsojien elämän muistoja ja erilaisia mielipiteitä. Niitä voi tarkastella hyvin monenlaisista näkökulmista. Tällöin voi pohtia kysymyksiä: Minkälainen teos on? Minkälaisessa ympäristössä teos on? Mitä ajatuksia teos herättää?
Joensuussa on monia muistomerkkejä. Niitä on pystytetty muun muassa sodille, tunnetuille pohjoiskarjalaisille ja uittotoiminnalle. Muistomerkeissä on erityisesti kaksi patsasta, joihin huomioni usein kiinnittyi asuessani Joensuussa. Ensimmäinen niistä on Joensuun yliopiston kampuksen runolaulaja Larin Parasken-patsas. Toinen on Joensuun Siihtalan hautausmaan Korpisoturi-patsas ja sen yhteydessä oleva muistomerkki Raja- ja laatokankarjalaiset sankarivainajat.
Korpisoturi-patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Herman Joutsen (1924–2011). Joutsen tunnetaan hevospatsaistaan ja Karjala-aiheisista muistomerkeistään. Korpisoturi patsaassa on sotilas, joka istuu kivellä ja nojaa puuhun. Muistomerkki pystytettiin vuoden 1990 hankkeessa, jossa olivat mukana Karjalan Sivistysseura ja usea Karjalan pitäjäseura. Korpisoturi-patsas on osa suurempaa kokonaisuutta, johon kuuluu Joutsenen tekemä Raja- ja laatokankarjalaiset sankarivainajat -monumentti. Sen laattoihin on kaiverrettuna talvi- ja jatkosodan aikana kaatuneen 3200 sotilaan ja Lotta Svärd yhdistyksen jäsenten nimet. Nimien ohella laatoissa ovat menehtyneiden iät ja kotipaikkakunnat.
Larin Paraske (1834–1904) oli Inkeristä kotoisin oleva runolaulaja. Häneltä on koottu esimerkiksi runsaasti kalevalamittaisia runoja, joista on muodostettu arkistoaineistokokonaisuus. Paraskesta tehdyn patsaan alkuperäinen versio sijaitsee Helsingin Hesperian puistossa. Patsaan tekijä on kuvanveistäjänä ja taidemaalarina työskennellyt Alpo Sailo (1877–1955), joka valoi myös Joensuun kampuksella sijaitsevan kipsisen patsaan. Patsaiden ohella Larin Paraskesta on tehty maalauksia, joiden taiteilijoina ovat olleet muun muassa Eero Järnefelt ja Albert Edelfelt.
Muistomerkit herättävät tunteita
Sava nostaa esille, että taiteeseen lukeutuvat monet aihealueet, kuten taideteollisuus, kirjallisuus, musiikki ja elokuvat. Taidetta voidaan tarkastella, niin että se saa kokijoissa aikaan erilaisia positiivisia tunteita, jotka voivat olla vaikkapa rauhoittavia ja herkkiä. Niiden ohella taide voi nostaa pinnalle myös kielteisiä tuntemuksia, jotka ovat ahdistavia tai vastenmielisiä. Kielteisten tunnetilojen vallitessa myönteiset tunteet voivat nousta pinnalle. Tuolloin kokija saattaa ihailla autenttisesti esitettyä taidetta ja tuntea olonsa taiteen ympäröimäksi. Tunteiden ja havaintojen kautta eri taiteenmuodoista syntyvään mielihyvän kokemukseen tai kokemattomuuteen vaikuttavat kokijan arvostus, tietämys ja vastaanottavaisuus.
Larin Parasken patsas herätti minussa kiehtovan tunteen, kun katseeni kiinnittyi siihen kulkiessani kirjaston toiseen ja kolmanteen kerrokseen. Patsas on eläväisen oloinen. Silmät ovat vastaanottavaiset ja kasvoilla on pieni hymynkare. Kädet ovat eteenpäin ojennettuna. Patsaan ilmeet ja asento ovat sellaiset kuin se olisi aloittamassa tarinan tai runolaulun kertomisen. Toisaalta ilme ja asento vaikuttavat siltä kuin patsas kuuntelisi tarkkaan mitä keskustelukumppanilla on sanottavanaan.).
Korpisoturi ja Raja- ja laatokankarjalaiset sankarivainajat monumentti puolestaan nosti esille tunteen rauhallisuudesta ja seesteisyydestä, vaikka ne on pystytetty sodan muistolle ja uhreille. Sankarivainajien monumentin sotilaiden ja Lotta Svärd yhdistyksen jäsenten nimiä katsellessa pinnalle nousi surun ja apeuden tunteita sodissa kuolleiden vuoksi.
Olen mietiskellyt Korpisoturi patsasta katsellessani kuvastaako sotilas lepäävää vai kuollutta sotilasta. Pohjois-Karjalan museon kuvauksessa sotilasta luonnehditaan lepääväksi. Havaitsin, että puuhun nojaavan sotilaan katse on lasittunut ja väsynyt. Asentokin vaikuttaa väsyneeltä. Sotilas istuu kiven päällä ase jalkaan nojaten ja toinen jalka on ojennettuna eteenpäin. Ase nojaa miehen jalkaan. Kädet ovat sylissä jalkojen päällä. Voisiko sotilas kuvastaa väsymystä, jota sota on voinut aiheuttaa sotilaiden mielissä? Toisaalta mietin kuvaavatko ilme ja asento huojennusta, jota sodan päättyminen on voinut aiheuttaa sodan väsymyksen ohella?länteen?
Muistomerkkien ympäristö
Muistomerkkien sijoittaminen ympäristöön on tarkasti suunniteltua. Ympäristön valintaan vaikuttavat esimerkiksi muistomerkin näkyvyys ja historiallinen yhteys paikkaan. Pohjois-Karjalassa muistomerkkejä on muun muassa hautausmailla, hautausmaiden vierellä, sisätiloissa, historiallisesti merkittävissä paikoissa, Pielisjoen varrella ja puistoissa. Nämä ympäristöt voivat merkitä muistomerkkien katsojalle monia asioita, kuten maakunnan historiaa, henkilökohtaisia muistoja ja kotipaikkakuntaa.
Laine ja Hautamäki kertovat, että julkisella taiteella, kuten muistomerkeillä on tapana muuttua näkyvistä huomaamattomiksi, kun ne ovat olleet olemassa pidemmän aikaa. Toisaalta ne ovat myös muistettuja, jos niihin liittyy historiallisia tapahtumia, merkittäviä henkilöitä, muistopäiviä tai ihmisten henkilökohtaisia muistoja.
Larin Parasken patsas sijaitsee Joensuun yliopiston Carelia-rakennuksen kirjaston porrastasanteella. Parasken patsas tuli tutuksi opiskellessani ja kulkiessani kirjastolla Yliopiston kirjasto oli minulle tärkeä paikka opintojeni aikana. Se tuntui hyvin rauhalliselta paikalta. Lainasin kirjastosta materiaalia, jota tarvitsin opinnäytetöiden kirjoittamisessa ja kurssien suorittamisessa. Patsas on sopivassa ympäristössä, koska yliopistolla opiskellaan perinteentutkimusta ja kulttuuriantropologiaa. Yliopistolla myös tehdään kulttuuriin ja perinteisiin liittyvää tutkimusta.
Korpisoturi-patsas sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn tien varrella, mutta samalla ympäristö on rauhallinen. Muistomerkki on puistomaisen Joensuun hautausmaan vierellä, joka on perustettu vuonna 1852. Hautausmaalla on muitakin muistomerkkejä, jotka on pystytetty talvi- ja jatkosodan muistoksi. Niitä ovat talvi- ja jatkosodan sankarivainajat, tunnistamattomat sankarivainajat, Karjalaan jääneet vainajat, vakaumuksensa puolesta kaatuneet ja sisällissodan valkoisten muistomerkki. Korpisoturin ympäristö on myös keskeinen ja avoin tila, mikä antaa vaikutelman, että sotien uhreja ei pidä unohtaa. Eräs kiinnostava yksityiskohta muistomerkkien ympäristössä on Korpisoturin takana kasvava puu, joka ei vaikuta kovin vanhalta. Muistomerkin etupuolelta katsottuna se ikään kuin kasvaa patsaan katkenneesta puusta.
Muistomerkkien nimet ja tekstit
Henkilöiden nimet ovat kiinnostava yksityiskohta muistomerkeissä, koska ne kertovat kulttuurista, historiallisista tapahtumista ja merkittävistä henkilöistä. Muistomerkkeihin kaiverrettujen henkilöiden nimien katsotaan olevan samanaikaisesti yksityisiä, kaikkien nähtävillä ja kansallisia.
Virkkula kertoo, että Daniel Shermanin mukaan sotamuistomerkkien nimien tehtävänä on kertoa meille uhrauksista, joita kansakunta on kokenut. Samanaikaisesti muistomerkin tehtävänä on tehdä vaikutus katsojaan henkilökohtaisella tasolla tuomalla esille paikallistason, kansakunnan historian ja uhrausten merkityksiä. Nimet on kirjoitettu menehtyneiden muistoksi. Ne edustavat muistomerkkiä kansallisella tasolla ja edustaen samalla yksilön ja perheen näkökulmaa. Yksilön merkityksellisyys korostuu, kun muistomerkkiin on kirjoitettu, tuttavan, sukulaisen tai kaiman nimi. Menehtyneiden ihmisten nimien määrä saa meidät myös tuntemaan surua sodan mielettömyyden vuoksi. Esimerkiksi Sherman nostaa esille, että nimet ensimmäisen maailmansodan muistomerkeissä kertovat sodan synkkyydestä ja menetyksistä.
Muistomerkkien nimet eivät avaa katsojalleen paljoa, jos henkilöiden taustaa tai nimiin liittyviä historiallisia tapahtumia ei tunne. Nimet kertovat katsojille enemmän, kun he tietävät kenelle ja miksi muistomerkki on pystytetty. En tiennyt ensimmäistä kertaa Larin Parasken patsaan nähdessäni ketä patsas esittää. Patsaan alaosassa on laatta, johon on kirjoitettu nimet Larin Paraske ja kuvanveistäjä Alpo Sailo. Lisäksi jalustassa on taulu, jonka avulla henkilöiden taustasta avautuu tietoa katsojille, jotka eivät tiedä keitä ovat nimilaatan henkilöt.
Henkilöiden nimien ohella muistomerkeissä voi olla historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin liittyvää tekstiä. Korpisoturi-patsaan jalustassa on Karjalan vaakunan ohella teksti ”Puolesta heimon ja maan 1939–1945”. Korpisoturi ja Raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien laattoihin kaiverretut nimet kuvastavat sodan uhrauksia. Sotien muistomerkit vahvistavat ajatusta, että sotia ei pidä unohtaa eikä niistä pidä vaieta, koska ne ovat osa historiaa. Siten korpisoturi ja muut sotien muistomerkit saavat pohtimaan nykyisyyttä ja menneisyyttä. Ne saavat pohtimaan kokemuksia, joita sodissa menehtyneet, menehtyneiden omaiset ja tuttavat ovat kokeneet. Mieleen nousee myös ajatuksia jälkipolvien ja sodasta selvinneiden kokemuksista, kuten julmuuksista, väsymyksestä, pelosta ja uudelleenrakentamisesta.
Hesperian puistossa sijaitsevan alkuperäisen Larin Parasken muistomerkin jalustassa on teksti ”Suomalaiselle talonpoikaiselle kansanrunon ja kansantietouden taitajalle ja tallettajalle”. Joensuun kampuskirjaston patsaan yhteyteen liitetyssä infotaulussa kerrotaan hieman enemmän Larin Paraskesta runolaulajana sekä kansanperinteen vaalijana suomalaisessa kulttuurissa. Kulttuurille pystytetyt merkittävien henkilöiden muistomerkit kuvastavat mielestäni kulttuurin tärkeyttä yhteiskunnassa.
Lähdeluettelo
Laine, Silja ja Hautamäki, Ranja (2020). ”Monumenttien Muuttuvat Maisemat: Mannerheim-patsaat Tampereella, Seinäjoella, Mikkelissä, Lahdessa Ja Helsingissä.” Terra 132, no. 1 (2020): 17–30.
Sava, Inkeri (1984). Mitä taide voi meille merkitä? Aikuiskasvatus: Aikuiskasvatustieteellinen Aikakauslehti 4, no. 1 (1984): 22–27
Virkkula, Johanna (2018). Nimet muistomerkeissä. Idäntutkimus 25, no. 3 (2018): 58–65.
Joensuun museot (verkkosivusto). https://joensuunmuseot.fi/julkinen-taide/
Joensuun seurakunnat (verkkosivusto). https://www.joensuunseurakunnat.fi/sankarihautausmaat
Larin Parasken patsaan infotaulu. Joensuun yliopiston kampus.